Poimin kevään poikkeusaikojen yritysviestinnästä kolme kolme trendiä. Mitkä niistä kannattaa säilyttää myös normaalioloihin palatessa?
Viestinnän selkeys
Moni yritys on koronakevään aikana innostunut viestimään ennennäkemättömän selkeästi ja kirkkaasti. Toimintaohjeita ja erilaisia neuvoja on jaettu yksinkertaisin viestein ja usein myös graafisessa muodossa. Tämän soisi jatkuvan myös poikkeusaikojen jälkeen.
Yksinkertaistaminen on kuitenkin haastavaa. On helppo jaaritella omasta erityisalastaan vaikka tuntikaupalla, mutta tärkeimmän tiivistäminen muotoon, joka palvelee vastaanottajaa, onkin jo kinkkisempää.
Olen käyttänyt usein koulutuksissa ja workshopeissa harjoitusta nimeltä “Explain it to me like I’m eight.” Siinä osallistujat joutuvat yksinkertaistamaan aiheensa niin, että sen ymmärtää myös kahdeksanvuotias. Yllättävän vaikeaa! Jos haluaa lisähaastetta, voi samaa kokeilla selittämällä oman asiansa viisivuotiaalle.
Erityisen hauskaa tätä harjoitusta on ollut tehdä insinöörien ja IT-alan startupien kanssa: on mahtava huomata millaisia oivalluksia omasta tuotteesta tai palvelusta syntyy, kun joutuu hylkäämään teknisistä ominaisuuksista jauhamisen. Tiivistämisessä piilee myös tarinallisuuden siemen: usein yksinkertaisin tapa selittää mistä asiassa on kyse on kertoa pieni tarina.
Harjoitus on muuten saanut inspiraation The Officen jenkkiversion mahtavasta, viidennen tuotantokauden Surplus-jaksosta:
Empatia
Toinen korona-ajan viestinnässä korostunut piirre on empatia. Oli ilahduttavaa nähdä, kuinka monet yritykset tuntuivat aidosti ottaneen yleisönsä huomioon viestinnässä. Myös tämän toivon jäävän yritysten työkalupakkiin pysyvästi.
Hyvä harjoitus empaattisempaan viestintään on asettua viestin vastaanottajan saappaisiin. Mitä kipupisteitä, tarpeita, ongelmia tai haaveita yleisölläsi on? Millaisia ratkaisuja, neuvoja tai apua voit tarjota? Tämä on viestinnän perusasioita mutta unohtuu helposti kiireessä ja oman arjen kuplassa. Tämän harjoituksen avulla voi myös nopeasti tarkastaa, onko viesti tosiaankin välittämisen arvoinen. Jos yleisön tarpeilla ja omilla aiheilla ei ole mitään yhteistä pintaa, viesti on parempi jättää luonnokseksi.
Jos kaipaat lisänäkökulmia empatian kasvattamiseen digiajassa, suosittelen lukemaan Kaitlin Ugolick Phillipsin alkuvuodesta ilmestyneen kirjan The Future of Feeling: Building Empathy in a Tech-Obsessed World.
Dramaattisuus
Kolmas poimintani korona-ajan viestinnän työkalupakista on tehokeino, jota suosittelen annostelemaan hyvin varoen.
Monet viime aikojen mainosviestit ovat sekoittuneet päässäni yhdeksi, suureellisen dramaattiseksi viestiksi mustavakokuvastoineen, sentimentaalisine musiikkeineen ja sotavertauksineen. “Kyllä tästä selvitään, on ennenkin selvitty” on viesti, joka saattaa yhteisöllisyyden tunteen vahvistamisen sijaan lietsoa vain paniikkimielialaa.
Dramaattisuus ja suureellisuus on haastava laji, eikä se sovi kaikille. Erityisen varovainen sen kanssa pitää olla, jos ero yrityksen normaaliin viestintään on räikeä. Tunteisiinkäypä sotaviesti saattaa kääntyä tarkoitustaan vastaan: suuri ero brändin normaaliin äänensävyyn voi vastaanottajan korvissa kuulostaa kriisillä ratsastamiselta.
Koronan myötä moni yritys joutui miettimään, miten – jos ollenkaan! – aiheeseen pitäisi tarttua. Erään asiakkaani kanssa sparrailimme pitkään, mikä olisi oikea, yrityksen näköinen kulma aiheeseen. Olisiko ylipäätään tarvetta nostaa asiaa esille yrityksen kanavissa? Nopeasti totesimme, että emme korosta koronaa, vältämme tunteisiin vetoamista ja ylläpidämme samaa hyväntuulista, kannustavaa äänensävyä kuin kaikessa muussakin viestinnässä.
Dramaattisen ilmaisun luomiseen minulla ei ole tarjota harjoituksia tai kikkoja. Sen sijaan suosittelen luottamaan perstuntumaan: jos tuntuu, että suureellisuus ja patetia eivät istu luontevasti siihen, millaista viestintää yleensä tehdään, ollaan menossa vauhdilla metsään.
Jos tarvitset sparrailukaveria tai jotakuta vetämään porukallesi tiivistämisen ja tarinankerronan workshopin, ole yhteydessä!
– Lotta
0 Comments